Aasiaan eksymään vol 2: Maratua ja Green Nirvana

Balikpapanista siirryimme tiistaina 7.11 Beraun Tanjung Redebiin yhdeksi yöksi. Keskiviikkoisin Berausta lentää pieni Cessna propellerikone (Cessna 208B Grand Caravan) Maratuan saarelle. Kaikki muut viikonpäivät kone lentää edestakaisin sademetsän ja eri kaupunkien väliä ja kerran viikossa keskiviikkoisin Maratua - Berau - Maratua väliä. Keskiviikkoaamuna 8.11 pakkasimme tavarat Tanjung Redebistä ja ahtauduimme pientäkin pienempään (kymmenen matkustajapaikkaa) lentokoneeseen, joka vei meidät 30 minuutissa paratiisiin. Ennen koneeseen nousua on tietenkin kaikki perus check in meiningit ja muut, tämän lisäksi Beraussa check in yhteydessä käydään vaa'alla! Tiskin edessä lattialla on siis vanha manuaalinen vaaja, jossa jokainen vuorollaan punnitaan, jotta koneeseen tuleva paino voidaan laskea tarkasti. Vähän eri meininki kuin Finnairilla lennettäessä. Jotta nälkä ei pääsisi yllättämään pitkällä 30 minuutin lentomatkalla, jokainen matkustaja sai koneeseen mennessä pienen pahvilaatikon, jossa oli banaaninlehteen käärittyä sticky ricea, donitseja ja vettä. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, koska kone oli aivan äärettömän pieni ja siinä oltiin samassa tilassa miehistön kanssa. Siinä lennellessä sai katsella lentokoneen mittareita yhdessä lentäjän kanssa ja välillä pilotti katseli hymyillen taakseen sticky ricea popsivia matkustajia. Mitä kauemmaksi mantereesta päästiin, sitä kirkkaammaksi meri kävi ja eteen avautui näkymä turkoosin veden ja koralliriuttojen ympäröimistä trooppisista saarista.

Cessnalla pääsee paratiisiin.

Näkymä ohjaamoon matkustajan perspektiivistä.

Kakaban ilmasta käsin.

Olimme hyvissä ajoin sopineet Green Nirvana resortin kanssa kahden viikon majoituksestamme ja saaneet matkabudjettiimme sopivan tarjouksen majoituksesta ja ruuista koko kahden viikon ajalta. Paikan päällä upgradesimme itsemme pienellä lisäsummalla parempaan huoneeseen, jossa on oma terassi ja mahtava merinäköala.
Kauas on pitkä matka, niin myös tänne. Tämä tarkoittaa tietenkin (vielä) vähäisiä kävijämääriä. Kuluneen viikon aikana lisäksemme tänne on majoittunut vain satunnaisia pieniä indonesialaisia vierasryhmiä parin päivän ajan. Viimeksi näimme “länkkäreitä” Balikpapanin lentokentällä törmätessämme Kellyyn ja Wayneen. Toki sopii pohtia onko järjenköyhyyttä vai hulluutta raahautua tänne asti kahden pienen lapsen kanssa. Olemattomat kävijämäärät toisaalta tarkoittavat sitä, että olemme saaneet omia koko resortin rannan yksinomaan itsellemme ja muiden vieraiden puuttuessa myös resortin henkilökunta on tullut todella tutuksi. Palvelu on todella henkilökohtaista ja koska porukalla näyttäisi olevan jokseenkin tekemisen puutetta, niin mitä tahansa ehdottaakin niin varmasti saa innostuneen vastaanoton. Tätä paikkaa pyörittää 17 henkilöä ja me olemme joitain poikkeuksia lukuunottamatta ainoat vieraat. Ei hassumpaa, passaa hyvin suomalaiselle luonteelle, ettei tarvitse loman takia ryhtyä liikaa tutustumaan samassa resortissa hengaileviin lomalaisiin.

Tässä kohtaa täytyy toki huomauttaa, että tämä idyllinen rauha on todennäköisesti muuttumassa lähivuosien aikana! Kiinalaiset sijoittajat ovat löytäneet tämän paratiisin ja sen rannoille rakennetaan kovaa vauhtia useampia isoja resortteja. Huhujen mukaan myös lentokoneella pääsee tulevaisuudessa kahdesti viikossa (tämän lisäksi speedboatit kulkevat mantereelta, mutta matka kestää 3 tuntia). Tällä hetkellä Maratua on paratiisissa uinuva hiljainen saari, mutta tulevaisuudessa meno voi olla toisenlaista. So, go before it´s too late! Tämä vielä salainen piilopaikka on kohta jokaisen tiedossa.

Bohe Sillianin kylänraittia lava-auton kyydissä.

Maratualla on yksi päällystetty tie, joka halkoo viidakkoa kylien välillä.

Bohe Bukutin kylästä löytyy monia homestay majoituksia huokeaan hintaan.

Meidän vakiopöytä Nirvanan terassilla.

Näkymä merelle meidän terassilta.

Green Nirvanan rannalla.

Maratua kuuluu saariryhmään, jossa on neljä “pääsaarta” Maratua, Derawan, Kakaban ja Sangalaki. Jokainen saari on erilainen kuin muut. Derawan on täynnä sukeltajien resortteja (tänne tullaan sukeltamaan, myös me suuntaamme sukeltamaan kunhan löytyy sopiva paikka ja päivä), Kakaban on erikoinen atolli, joka pitää sisällään järven täynnä meduusoja joiden kanssa voi mennä uimaan, koska ne eivät polta. Sangalakissa kilpikonnat käyvät lisääntymässä ja siellä pääseekin tutustumaan kilpikonnien suojeluun. “Suojelukeskus” on pieni, mutta tehokkaasti toimiva paikka (yksi mökki), jossa työntekijät päästävät satoja kilpikonnanpoikasia joka yö mereen. Näin toimimalla kasvatetaan mereen pääsevien elävien poikasten määrää ja alueella elääkin tämän ansiosta todella suuri merikilpikonnapopulaatio. Joka kerta kun olen mennyt resortin laiturin päästä snorklaamaan olen nähnyt kilpikonnan! Ensimmäisenä päivänä näimme myös yhden hain laiturilta ja delfiinejä, jotka hyppivät kauempana merellä.

Pari sanaa majoituksestamme vielä. Green Nirvana Resortilla on tällä hetkellä kolme erilaista majoitusvaihtoehtoa. Villa Sanai mökkejä on 10 kappaletta, Lampau Bassar 10 hengelle, Berlinpang 2 hengen huoneita on 24 huonetta. Uusia noin kuukauden päästä valmistuvia villoja rakennetaan viidakon rajalle. Näiden villojen eteen on suunnitteilla puutarha, jossa voidaan viljellä vihanneksia ja kasviksia resortin tarpeisiin. Rannalla on vieraille vapaasti käytössä olevia kajakkeja, joiden avulla pääsee helposti bongailemaan kilpikonnia. Me saimme myös lainata työntekijöiden skoottereita ja saimme kyytejä eri kyliin autolla ja veneellä tarpeidemme mukaan. Tällainen henkilökohtainen kuljetus/lainauskulttuuri varmasti toki muuttuu kävijämäärien kasvaessa. Olettaisin saarelta löytyvän tulevaisuudessa tällä hetkellä uupuvan skootterivuokraamon ja pankkiautomaatin. Skoottereiden hankinnan suhteen Green Nirvanassa nyt vähän passaillaan, koska hallitus pohtii tällä hetkellä bensan käytön rajoituksista. Jos vihreälle linjalle lähdetään, niin Maratualla nähdään tulevaisuudessa sähköskoottereita ja aurinkopaneeleita. Pankkiautoimaatista muuten sen verran, että lähin pankkiautomaatti löytyy Derawanilla, tunnin venematkan päässä. Kannattaa siis varata tarpeeksi rahaa tänne tullessaan. Myöskään wifi ei toimi, siksi tämä hetkellinen blogihiljaisuus. Eipä toisaalta paljon ole ollut kännykässä muutenkaan kuuluvuutta kun ukkosen takia lentokentän tukiasema oli poissa pelistä monta päivää. Pieniä sähkökatkoja tulee silloin tällöin ja lämmintä vettä tulee suihkusta tarpeeksi, ei kuitenkaan loputtomasti. Tosin tänne asti matkaava reissaaja tuskin olettaa, että asiat toimivat samoin kuin kotosuomessa ja jokainen meistä ymmärtää, että sähkökatkokset ja rajoitettu määrä lämmintä vettä kuuluvat paikkaan, jonne on pitkä matka.

Villa Sanai (myös meidän valinta kahdeksi viikoksi)

Villa Sanai

Resortin uima-allas oli todella siisti ja näkymät merelle aivan upeat.

Lampau Bassar.

Lampau Bassar

Jos juokseva lämmin vesi on rajallista, niin hedelmät eivät. Huoneemme ulkopuolella on kaksi mangopuuta, joista saamme mangoa päivittäin. Eilen iltapäivällä lasten herättyä päiväunilta istuimme huoneemme ulkopuolella resortin henkilökunnan kanssa Kiwilin poimiessa mangoja puusta. Kuorimme ja pilkoimme mangot yhdessä ja saimme hyvän lähiruoka välipalan suoraan mangopuusta. Iltaisin valtava määrä lepakoita (lentäviä koiria) tulee toki verottamaan mangosatoamme. Pimeän laskettua mangopuista kuuluu kirkumista ja säksätystä lentävien koirien riidellessä parhaista hedelmistä. Iltaisin ja öisin voi havahtua paukkeeseen kun lepakoilta putoaa mangoja mökkimme katolle, aamuisin lepakoiden yöllisten ruokaorgioiden jäljiltä nurmikolta löytyy pudonneita osittain syötyjä hedelmiä. Ranta taas on täynnä kookospalmuja. Toissapäivänä Dana kiipesi rannan kookospalmuihin ja nautimme kookosvettä suoraan pähkinöistä rannalla ja illallisella. Rannalle on istutettu myös banaanipuita, joten tulevaisuudessa Green Nirvana on omavarainen myös banaanien suhteen.