Aasiaan eksymään vol 2: Nabucco

Joitain päiviä täällä Maratualla hengailtuamme ryhdyimme metsästämään saaren sukellusmahdollisuuksia. Löysimme Bohe Bukut kylästä Divemasterin nimeltä Putu. Putu löytyi rannalta riippumatosta nukkumasta. Kaveri heräsi kyllä siihen, kun tarpeeksi monta kertaa toistelimme hänen nimeään lähistöllä oleville ihmisille. Riippumaton sisään maastoutunut Putu oli sen verran ympäristöönsä sulautunut, ettemme yksinkertaisesti tajunneet kaverin nukkuvan selkämme takana. Putun kanssa ongelma ei ollut yleiseksi ongelmaksi muodostunut kielimuuri, vaan se että Putun kompressori oli rikki ja tankkeja oli jäljellä kaksi. Lukion lyhyt matematiikka riittää tajuamaan, että tämä yhtälö on varsin kestämätön. No pienen keskustelutuokion jälkeen sovimme, että Putu soittaa seuraavan päivän iltaan mennessä resorttiin ja kertoo saiko kompressorin korjattua vai ei. Muuten ihan hyvä, mutta Putu ei soittanut. Kävimme pientä arvontaa siitä, oliko Putu todella väsynyt, krapulassa, pienessä pilvessä vai hieman kaikkia näitä keskustelumme aikana ja koko homma oli pyyhkiytynyt mielestä pois. Niin tai näin, Putusta emme enää kuulleet.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Katkeilevista puhelinyhteyksistä huolimatta saimme yhteyden Nabucco saarta pyörittävään pariskuntaan Kathriniin ja Tarkaniin. Koska vuorovesi näillä päin maailmaa antaa jännän pienen lisämausteen sukeltamiselle (virtaukset voivat olla todella kovia! Merenpinnan taso voi vaihdella noin kolmen metrin verran vuoroveden takia), niin oli pientä pohdintaa mihin väliin meidät pistetään sukeltamaan. Toisaalta homma oli saksalaisten hoidossa saksalaisen säntillisesti ja varsin kellontarkkaa, joten homma pelitti todella hyvin.

Aamulla heräsin ennen kuutta ja söin ensimmäisen aamupalan kuuden pintaan, jonka jälkeen hyppäsin Wandan skootterin kyytiin, jolla ajelimme Lavang Lavangiin. Lavang Lavangin varmaan puoli kilometria pitkältä laiturilta lähtee yhteysvene Nabuccoon. Matkalla veneeseen hyppäsi toisista kylistä kyytiläisiä mukaan.

Nabuccoon saapuessa Tarkan oli paikalla ja ohjasi minut lyhyen esittelyn jälkeen toiselle aamiaiselle Nabuccon ravintolaan. Tämähän passaa tunnetusti minulle, jonka mielestä kaikkien pitäisi syödä kaksi aamupalaa päivässä.

Varsin perusteellisen refresh diven jälkeen hyppäsin muiden mukaan veneeseen ja suuntasimme kohti Jandis Place nimistä sukelluspistettä. Näkymät veden alla olivat vertaansa vailla. Oli pientä ja suurta ja kaikkea siltä välltä. Päivän toinen sukellus oli small fish gardenissa. Päivän aikana bongasin useita kilpikonnia, pygmy seahorse, mustekalan, eagle ray, satoja eri kalalajeja, hummereita, mureenoja, nudibranch, anemone shrimp.

Alueen fauna on todella upea! Erilaisia sukelluspointteja on jokaiseen makuun pitkin Maratuan rannikkoa ja lähisaaria. Täällä voi nähdä niin vasarahaita, mantoja, valashain kuin myös kaikkein pienimpiä korallien piiloissa eläviä öttiäisiä (kuten pygmy seahorse!). Tänne on pakko tulla ajan kanssa uudestaan! Kahdesta sukelluksesta jää nälkä päälle näissä vesissä kun tietää, mitä kaikkea seuraavilla sukelluksilla olisi mahdollista nähdä.

Nabuccon saari on todella pieni ja ah niin siisti ja rauhallinen. Kathrin ja Tarkan pitävät kaikessa saareen liittyvässä hyvää tasoa yllä ja se myös huomaa. Saaren ilmapiiri on todella rauhallinen, eristäytynyt ja rentouttava, yhtään roskaa ei näy missään, kaikki kulkureitit, oleskelutilat, bungalowit, kasvit ovat esteettisesti miellyttävät. Toki paikka tällaisella syrjäisellä sijainnilla tällaisilla fasiliteeteilla ei ole sieltä ihan halvimmasta päästä. Mutta jos rahaa löytyy, niin se kannattaa ehdottomasti käyttää johonkin tällaiseen!