Balikpapan

Jakartasta suuntasimme Balikpapaniin Borneolle. Balikpapan ei ole sekään mikään turistien suosima kohde. Kaupunki on Itä-Kalimantanin provinssin toiseksi suurin kaupunki ja suurimmat työllistäjät kaupungissa ovat raaka-öljyn ja puutavaran tuotannon keskus. Turismi ei tuo kaupunkiin juurikaan tuloja.

Ensimmäisenä päivänä kävimme aamusta Kemala Beachilla. Ranta oli laskuveden aikaan leveä ja paikalliset nuoret jalkapalloilijat ilakoivat palloineen rannalla. Mikään unelmaranta Kemala Beach ei ole. Rannasta lännempänä on suuri satama, jonka vuoksi rannalla ollessaan saakin "ihastella" valtavien tankkereiden ja hiililaivojen edestakaista ruuhkaa merellä. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin valtavan ystävällisiä ja rannalta saa hyvää ruokaa huokeaan hintaan paikallisista ravintoloista. Seuraavan illan visiitti toi esille laivojen lisäksi toisen ikävän puolen tästä rannasta. Aallot ja nousuvesi olivat tuoneet mukanaan aivan valtavan määrän roskaa rannalle, sandaaleja, kenkiä, ripsivärin, huulipunan, muovipulloja, lusikoita, kamman, moottoripyöräkypärän, muovilaatikon, tunnistamattomia muovikappaleita, muovipusseja, muutamia mainitakseni. Katsellessa omien lasten rantaleikkejä roskakasojen välissä olo on jokseenkin ontto, että mihin hittoon tämä maailma on oikeasti menossa. Itse yritän kotosuomessa välttää muoviroskaa ja valita kaikkein ekologisimpia tuotteita luontoa säästääkseni ja toisella puolella maailmaa seison rannalla, joka edellisenä päivänä oli siisti ja miellyttävä on nyt täynnä (muovi)roskaa. Kukaan ei tietenkään tule Balikpapaniin etsiäkseen paratiisirantaa, emme mekään, kaupunki on vaan pakollinen välietappi matkalla muihin kohteisiin (kuten esimerkiksi sitä paratiisirantaa), jonne meidänkin matka jatkuu. Mutta kuitenkin, ihan tällaista näkyä en osannut odottaa.

Kemala Beach viihtyisänä laskuveden aikaan.

 Sama ranta nousuveden aikaan. Kaikki kuvassa näkyvät kasat ovat roskia.

Rannalta löytämiäni roskia.

Mitä hyvää sitten Balikpapanista löytyy? Ehdottomasti nenäapinat eli Proboscis monkeys! Balikpapanin keskustan ulkopuolelta n 40 minuutin ajomatkan päästä löytyy Mangrove Center, josta saa 300000 rupialla vuokrattua veneen ja kuskin. Toisenä päivänä Balikpapanissa aamupalan jälkeen mekin suuntasimme kohti Borneon viidakkoa ja hyppäsimme veneeseen. Ennen veneeseen nousua olimme jo laiturilta bonganneet lasten kanssa rapuja, liejuryömijöitä ja myrkyllisen käärmeen, joka ui aivan jalkojemme alapuolelta. Vene kuskeineen kuljetti meidät läpi kapean jokihaaran kohti leveämpää joen uomaa. Tiirailimme upean mangrovemetsän pönkkäjuuria, moikkasimme joen varrella olevia kalastajia ja kerroimme viidakon eläimistä lapsille tähystellessämme samalla jos näkisimme nenäapinoita.

Laiturilla.

 Laiturilla odottamassa veneeseen pääsyä.

 Mangrove Centerin laituri joelta katsottuna.

 Kalastaja joen sivuhaarassa.

 Mangrovemetsän pönkkäjuuria.

 Joen rannalla asuvia kalastajia.

Kauheaa kiirettä ei kalastaessa pidetä.

Jonkin aikaa ajeltuamme huomaan sen, suuri oksa heilahtaa edessämme ja metsässä liikkuu jotain. Ajamme lähemmäs ja näemme nenäapinalauman, joka siirtyy syvemmälle metsään meidän tieltä. Nenäapinat ovat siitä jänniä otuksia, että siirryttyään turvallisen matkan päähän ihmisistä ne usein jäävät katsomaan suoraan ihmistä päin. Olemme saaneet upeita kuvia näistä uhanalaisista eläimistä niiden tuijottaessa viidakon seasta suoraan kameraan. En tosin oikein tiedä onko niiden ilme ihmettelevä, kiinnostunut, yllättynyt vai surullinen. Eihän meidän ihmisten edes pitäisi olla siellä missä nenäapinat ovat. Me olemme tuhonneet aivan valtavia alueita niiden elinympäristöä ja jopa metsästämme niitä uskomustemme vuoksi. Mangrovemetsät tuhoutuvat hälyttävää vauhtia ihmisten toimesta. Onneksi tilanteeseen on herätty ja Mangrove Centerin kaltaisia paikkoja on olemassa, jotta ihmisille voidaan jakaa tietoa siitä, miten mangrovemetsiä ja luonnon monimuotoisuutta Borneolla tulisi suojella.

Sieltä se katsoo metsästä suoraan meitä. 

"Kuka tuli häiritsemään minun ruokarauhaa?" 

Olen tyytyväinen, että pystyin viemään omat lapseni joelle viidakon reunalle näkemään näitä ainutkertaisia eläimiä. Jotain haikeutta kuitenkin tunnen istuessani veneessä ja katsoessani silmästä silmään erittäin uhanalaista nenäapinaa, jonka elinympäristön minun lajini on tuhonnut suurelta osin. Hetken toisiamme tuijotettuamme nenäapina seuraa laumaansa syvemmälle metsään ja katoaa näkyvistä tiheään mangrovemetsään. Paluumatkalla näemme vielä vedessä uivan valtavan kokoisen varaanin. Perheemme nuorin matkaaja nukkuu isänsä sylissä palatessamme Mangrove Centerin laiturille pientä joen haaraa pitkin. Ihastelemme vielä rantapenkereillä hyppiviä liejuryömijöitä ja kuuntelemme viidakon ääniä kuskin kääntäessä venettä paikoilleen. Noustessamme laiturille kauempaa kaikuu moskeijan rukouskutsu, viidakon äänet sekoittuvat rukouskutsuun ja me suuntaamme taksillemme, joka vie meidät takaisin Balikpapanin keskustaan.

Ihmeelliset liejuryömijät.

Illalla kävimme vielä Transmart Carrefourin kauppakeskuksessa, jonka ylimmästä kerroksesta löytyy huvipuisto. Hieman ääniherkkänä ihmisenä kyseinen paikka oli minulle pieni voimainkoetus, mutta esikoiselle tuli luvattua, että kyseiseen paikkaan mennään ja lupaushan oli lunastettava. No, lapsethan meni aivan sekaisin onnesta kyseisen paikan vilkkuvista valoista, kirkkaista väreistä, dinosauruksista, autoista ja ties vaikka mistä. Huvipuistosta löytyi pienille lapsille sopivia vempaimia ja pelejä juuri sopivasti. Kaikista hauskinta taisi oli hieno kiipeilypaikka, jossa saa maksusta riippuen olla, joko tunnin tai rajattoman määrän aikaa.

 Kattoon asti nouseva kiipeilypaikka taisi olla lasten suosikki.

Kolmen päivän visiitin jälkeen suuntaamme Balikpapanin lentokentälle, joka on aivan ihastuttava jos nyt näin voi lentokentästä sanoa. Kenttä on vasta 4 vuotta sitten avattu ja todella viihtyisä! Lentokentältä löytyy lapsille aivan huikea leikkipaikka, sekä ihastuttava lukunurkka säkkituoleineen. Asiallisia lastenvaunuja on saatavilla lainaksi, mekin lainasimme vaunuja, jotta 2v sai nukkua päiväunet kunnolla vaunuissa odotellessamme lentoa. Lentokentällä on myös Indonesian ainut lentokentällä sijaitseva elokuvateatteri ja se on kaiken lisäksi ilmainen. Koko kenttä on siisti, valoisa, tilava ja viihtyisäksi suunniteltu, vessoja on joka välissä ja erilaisia ruokapaikkoja ja kahviloita riittämiin. Lentomme oli yli tunnin myöhässä, mutta se ei paljoa haitannut kun nuorempi lapsi nukkui vaunuissa, esikoinen oli intopiukeena kiipeilemässä leikkipaikassa ja me vanhemmat nautimme kahvia ja teetä ilman minkäänmoista kiirettä ihan rauhassa. Kaikenlisäksi törmäsimme kentällä mukavaan Teksasilaiseen pariskuntaan lapsineen. Olimme olleet samalla lennolla Jakartasta Balikpapaniin. Ehdimme nopeasti ottaa Kellysn Waynen ja toisen heidän tyttären kanssa kuvan, ennenkuin he kiiruhtivat omalle lennolleen Makassariin. Täältä meidän matka jatkuu seuraavaksi Berauhun ja vielä vähän kauemmas.

 Lentokentän leikkipaikka piti pikkuväen tyytyväisenä tunti toisensa perään.

 Lukunurkkauksen lasten puoli.

 Ja aikuisten puoli.

 Kelly, Wayne ja heidän toinen tyttärensä kuvassa ennen heippoja.

Kenttä oli yleisilmeeltään todella siisti ja viihtyisä.

Jotta ekoihminen ei ahdistu kahvinjuonnista.